Post by Stefanie Stadler (VRL-12951) on Aug 4, 2019 13:43:51 GMT
Tallin pääjehuna ja jokapaikan höylänä häärii minä Stefanie Stadler. Olen kotoisin Sveitsistä, mutta sukua minulla on vähän siellä täällä. Isoäitini oli esimerkiksi suomalainen kun taas isoisoäitini britti. Isäni puolelta suku taas on enemmän keskieurooppalaista hänen äitinsä ollessa ranskalainen ja isänsä belgialainen.
Synnyin 15.09.1984 Frauenfeldin kaupungissa, pohjois Sveitsissä lähellä Saksan rajaa. Molemmilla vanhemmillani oli Sveitsin kansalaisuus joten minustakin tuli sveitsiläinen vaikka suujuret onkin muualla. Vanhempani pitivät Frauenfeldissä kilpatallia jossa vartuin isoveljeni Johanneksen ja pikkusiskoni Nicolen kanssa. Nicole ei koskaan ollut kiinnostunut hevosista nii paljoa, mutta Johanneksen kanssa pyörimme riesaksi asti tallilla jaloissa.
Ensimmäisen oman hevosenkin sain melko nuorena ja laoin sillä kilpailemaan. En koskaan menestynyt ja nuori kun olin se otti kovasti päähän. Kilparatsastajan ura ei koskaan auennut. Vanhempieni tallilla tapasin kuitenkin Lucan kun hän tuli sinne valmentautumaan. Rakkaus roimahti ensisilmäyksellä ja Lucan takia jaksoin keskittyä hektiseen tallielämään.
Osaltaan kilparatsastajan uraa hankaloitti se että tulin raskaaksi kun olin 16. Jesper syntyi vuotta myöhemmin ja kaksi vuotta myöhemmin sitten Jasmine. Muutimme pois vanhempieni jaloista ja perustimme oman kilpatallin jossa minä jatkoin valmentaja ja hevosten ratsuttajana ja Luca kilpaili edelleen ahkerasti. Naimisiinkin kerkesimme vuonna 2009. Vanheten kuitenkin hektinen meno alkoi käydä raskaaksi ja niin päädyimme Lapin syrjäseudulle.
Pituutta minulta löytyy huimat 170 cm ja urheilullisen ruumiin rakenteeni vuoksi näytän usein jopa pidemmältä. Pitkät ruskeat hiukseni ovat hyvin usein joko ponihännällä tai pitkällä letillä niskassa. Omistan myös vihreät silmät.
Luonteeltani olen sellainen puuhailija. En osaa olla paikoillaan, vaan mielummin olen menossa jossain. Rakastan kuitenkin luonnonrauhaa ja en missään nimessä voisi asua missään kaupungin keskustassa. Eläimet ja varsinkin hevoset ovat olleet aina lähellä sydäntäni ja niiden kautta olen oppinut olemaan ystävällinen mielummin kuin ilkeä, koska jos ei ihmisiin niin ainaki hevosiin se toimii paremmin! Olen sellainen lempeä ihminen, mutta osaan kyllä käskeä napakasti. Jos minut saa suuttumaan kunnolla niin silloin varmasti tehnyt jo jotain todella pahaa.
Synnyin 15.09.1984 Frauenfeldin kaupungissa, pohjois Sveitsissä lähellä Saksan rajaa. Molemmilla vanhemmillani oli Sveitsin kansalaisuus joten minustakin tuli sveitsiläinen vaikka suujuret onkin muualla. Vanhempani pitivät Frauenfeldissä kilpatallia jossa vartuin isoveljeni Johanneksen ja pikkusiskoni Nicolen kanssa. Nicole ei koskaan ollut kiinnostunut hevosista nii paljoa, mutta Johanneksen kanssa pyörimme riesaksi asti tallilla jaloissa.
Ensimmäisen oman hevosenkin sain melko nuorena ja laoin sillä kilpailemaan. En koskaan menestynyt ja nuori kun olin se otti kovasti päähän. Kilparatsastajan ura ei koskaan auennut. Vanhempieni tallilla tapasin kuitenkin Lucan kun hän tuli sinne valmentautumaan. Rakkaus roimahti ensisilmäyksellä ja Lucan takia jaksoin keskittyä hektiseen tallielämään.
Osaltaan kilparatsastajan uraa hankaloitti se että tulin raskaaksi kun olin 16. Jesper syntyi vuotta myöhemmin ja kaksi vuotta myöhemmin sitten Jasmine. Muutimme pois vanhempieni jaloista ja perustimme oman kilpatallin jossa minä jatkoin valmentaja ja hevosten ratsuttajana ja Luca kilpaili edelleen ahkerasti. Naimisiinkin kerkesimme vuonna 2009. Vanheten kuitenkin hektinen meno alkoi käydä raskaaksi ja niin päädyimme Lapin syrjäseudulle.
Pituutta minulta löytyy huimat 170 cm ja urheilullisen ruumiin rakenteeni vuoksi näytän usein jopa pidemmältä. Pitkät ruskeat hiukseni ovat hyvin usein joko ponihännällä tai pitkällä letillä niskassa. Omistan myös vihreät silmät.
Luonteeltani olen sellainen puuhailija. En osaa olla paikoillaan, vaan mielummin olen menossa jossain. Rakastan kuitenkin luonnonrauhaa ja en missään nimessä voisi asua missään kaupungin keskustassa. Eläimet ja varsinkin hevoset ovat olleet aina lähellä sydäntäni ja niiden kautta olen oppinut olemaan ystävällinen mielummin kuin ilkeä, koska jos ei ihmisiin niin ainaki hevosiin se toimii paremmin! Olen sellainen lempeä ihminen, mutta osaan kyllä käskeä napakasti. Jos minut saa suuttumaan kunnolla niin silloin varmasti tehnyt jo jotain todella pahaa.