Post by Stefanie Stadler (VRL-12951) on Oct 21, 2019 14:52:10 GMT
Koeratsastus ja Upin saapuminen
Meidän ei koskaan oikeastaan pitänyt hankkia tällaista näin vaikeaa hevosta. Olimme kuitenkin matkalla kotiin Sveitsiin ja päätimme poiketa Hollannin kautta. Tunsin Upin kasvattajan Janin jo perheeni kautta aikasemmilta vuosilta. Kerroin sitten Janille hakevamme valjakkohevosia ja olimme sitä mieltä että friisiläisistä olisi hyvä aloittaa. Kun Jan sitten kertoi että hänellä oli yksi potentiaalinen ehdokas innostuimme heti, sillä Janilla oli hyvä maine hevosten kouluttajana.
Saavuimme Hollantiin Janin tilalle ja mies itse oli meitä vastassa. Hän kertoi Upista lyhyesti: "Loistava kärryjen edessä, mutta luonteeltaan ehkä hieman susi." No se ei koskaan oikeastaan kuitenkaan haitannut meitä vaan päätimme silti jatkaa koeratsastusta. Menimme orin karsinan luo, jossa tämä esitti meille omat haastavat temppunsa. Ensin ratsasti Luca ja kaksikon yhteistyö näytti kohtalaisen hyvältä. Minäkin kiipesin orin selkään ja huomioni kiinnitti sen mahtavat askeleet, jotka sopivat vaunuhevoselle kuin nenä päähän. Ajoimme ratsastuksen jälkeen hieman ja olimme erittäin tyytyväisiä, kun sivuutimme luonteen. Kaupat tuli ja kuljetuksesta sovittiin.
Olimme Australiassa Melbournen satamassa oria vastassa oman trailerimme kanssa. Upi oli pitkän merimatkan jälkeen todella levoton ja tarvittii useampia ihmisiä jotta se saatiin turvallisesti siirrettyä meidän traileriin. Koko matkan kotiin se oli jotenkin levoton. Meidän pihalla ajoin sen suoraan vaunuhevosten tallin eteen ja siellä purin sen sitten huolellisesti karsinaan jonne jätin sen päästelemään hieman höyryjä. Näin oli tallimme ensimmäinen asukas paikalla.
Meidän ei koskaan oikeastaan pitänyt hankkia tällaista näin vaikeaa hevosta. Olimme kuitenkin matkalla kotiin Sveitsiin ja päätimme poiketa Hollannin kautta. Tunsin Upin kasvattajan Janin jo perheeni kautta aikasemmilta vuosilta. Kerroin sitten Janille hakevamme valjakkohevosia ja olimme sitä mieltä että friisiläisistä olisi hyvä aloittaa. Kun Jan sitten kertoi että hänellä oli yksi potentiaalinen ehdokas innostuimme heti, sillä Janilla oli hyvä maine hevosten kouluttajana.
Saavuimme Hollantiin Janin tilalle ja mies itse oli meitä vastassa. Hän kertoi Upista lyhyesti: "Loistava kärryjen edessä, mutta luonteeltaan ehkä hieman susi." No se ei koskaan oikeastaan kuitenkaan haitannut meitä vaan päätimme silti jatkaa koeratsastusta. Menimme orin karsinan luo, jossa tämä esitti meille omat haastavat temppunsa. Ensin ratsasti Luca ja kaksikon yhteistyö näytti kohtalaisen hyvältä. Minäkin kiipesin orin selkään ja huomioni kiinnitti sen mahtavat askeleet, jotka sopivat vaunuhevoselle kuin nenä päähän. Ajoimme ratsastuksen jälkeen hieman ja olimme erittäin tyytyväisiä, kun sivuutimme luonteen. Kaupat tuli ja kuljetuksesta sovittiin.
Olimme Australiassa Melbournen satamassa oria vastassa oman trailerimme kanssa. Upi oli pitkän merimatkan jälkeen todella levoton ja tarvittii useampia ihmisiä jotta se saatiin turvallisesti siirrettyä meidän traileriin. Koko matkan kotiin se oli jotenkin levoton. Meidän pihalla ajoin sen suoraan vaunuhevosten tallin eteen ja siellä purin sen sitten huolellisesti karsinaan jonne jätin sen päästelemään hieman höyryjä. Näin oli tallimme ensimmäinen asukas paikalla.